Kirkko rakennetaan kalastajille v. 1694
Turkansaaren ulkomuseoalueella sijaitseva kirkko on rakennettu viimeistään vuonna 1694, jota todistaa seinähirrestä löydetty vuosilukumerkintä. Kirkon rakentamisen aikoihin Turkansaari toimi niin kauppiaiden kuin kalastajien kohtaamispaikkana. Kirkon arkkitehtuurin perusteella on päätelty, että kirkko on rakennettu ensisijaisesti kalastajille. Yksinkertaisen selkeä ja pelkistetty ilme yhdistävät sen muihin saman ikäluokan kalastajakirkkoihin.
Aktiivisesta kirkollisesta toiminnasta 1700-luvun Turkansaaressa kertovat useat kirkon seinistä löytyneet saarnamiesten nimet. Turkansaaren kirkko säästyi myös 1700-luvun alkupuolella koetusta Ison vihan ajasta, jolloin Oulun seutu ja Oulujoen varsi kohtasivat silmitöntä hävitystä niin ihmisten kuin rakennusten osalta monen muun alueen tavoin. Perimätiedon mukaan Turkansaaren kirkkoakin yritettiin polttaa, mutta se säästyi tuholta.
Unohduksen vuosisata
Kalastuksen merkityksen lasku ja kaupan yhä vahvempi keskittyminen Ouluun muuttivat Turkansaaren asemaa. Turkansaari ei ollut enää samalla tavalla tarpeellinen niin kalastajille kuin kauppiaille ja saaren merkitys väheni. Lähteet kertovat, että Turkansaaren kirkkorakennus myytiin pois vuonna 1814 ja rakennuksen hirret siirrettiin kaupunkiin Raatinsaareen. Siellä hirsinen rakennus toimi lohenkalastajien varastorakennuksena. Turkansaarelle 1800-luku merkitsi unohduksen aikaa. Kirkon siirtämisen jälkeen Turkansaari toimi maatalouden laidunmaana.
Kirkko siirretään takaisin Turkansaareen
Kirkon historian uusi vaihe alkaa 1920-luvulla, kun Turkansaaren vastarannalla vaikutti tohtori Östen Elfving, joka oli naimakaupan kautta tullut isännäksi Oulujoki varteen Määtän tilalle. Elfving oli kiinnostunut tilansa ja Oulujokivarren historiasta. Elfving löysi tilansa papereista vuoden 1797 kartan, jossa Turkansaaren kohdalla oli merkintä “bönehus” eli rukoushuone. Paikallisia jututtamalla hän kuuli, että kalastajat puhuivat Raatinsaaren varastosta leikillään kirkkona. Elfving alkoi selvittämään, oliko rakennus Raatinsaaressa tosiaan kirkko. Samalla Turkansaaressa suoritettiin myös tutkimuksia ja kirkon alkuperäisestä paikasta saatiin todisteet.
Östen Elfving päätti palauttaa kirkon alkuperäiselle paikalleen Turkansaareen. Hän osti niin hirret Raatinsaaresta kuin Turkansaaren. Talvella 1922 hirret siirrettiin jäitä pitkin takaisin Turkansaareen ja kirkkoa alettiin uudelleen pystyttämään. Tärkeänä apuna kirkon palauttamisessa alkuperäiselle paikalleen toimivat paikalliset talolliset.
Kirkon sisustus
Kirkon sisustuksesta ei uudelleen pystytyksen yhteydessä ollut mitään tietoa. Östen Elfving sai kuitenkin apua Oulun museonjohtaja kansatieteilijä Samuli Paulaharjulta, jonka avulla kirkkoon saatiin osia puretusta samanikäisestä Enontekiön Markkinapaikan vanhasta kirkosta. Turkansaaren kirkkoon tuotiin Markkinan kirkosta jääneitä saranoita, ovi, koristeleikkaus ja kuoripylväs. Mallia saarnastuoliin ja alttariin puolestaan otettiin Sodankylän vanhasta kirkosta (rakennettu vuonna 1689).
Kirkon sisustuksen väri Östen Elfving otti tarinan mukaan Perä-Pohjolan kansallispuvusta. Kirkossa näkyy kansallispuvun hameen sävyt; poltettu oranssi, turkoosi, ruskea ja valkoinen. Kirkko vihittiin käyttöön 9.8.1925, jota pidetään myös Turkansaaren ulkomuseon syntymäpäivänä.