Arvoisa juhlaväki,
100 vuotta on ihmiselossa pitkä aika. Sen aikana maailma ehtii muuttumaan kummasti toisen näköiseksi ja siihen mahtuu valtavan suuri joukko erilaisia maailmaamme vaikuttavia tapahtumia.
Mutta toisaalta inhimillisen kulttuurin näkökulmasta 100 vuotta on mitättömän lyhyt aika. Tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä Kierikissä tutkitaan millaista kulttuuri ja ihmiselo oli kivikauden aikaan, 5000 vuotta sitten. Yksittäisen Ihmisen ja inhimillisen kulttuurin mitta-asteikko on siis kovin erilainen.
Mutta vaikka me täällä nyt olemme kaikki juhlistamassa Turkansaren ulkomuseon 100 vuotista taivalta, ulottuu Turkansaaren kulttuurihistoria huomattavasti kauemmas. Jo 1400-luvulla Turkansaari oli merkittävä kauppa- ja markkinapaikka ja yksi Oulujoen kalastuskeskuksia. Myös tämä Turkansaaressa esillä oleva rakennettu kulttuurihistoria ulottuu aina 1600-luvulle saakka.
100 vuotta on kuitenkin juuri ulkomuseon toimintahistoriana huomattavan pitkä aika. Suomessahan Turkansaari on maamme toiseksi vanhin ulkomuseo. Jotain täällä on siis osattu tehdä oikein, jotain, joka tekee juuri Turkansaaresta erityisen. Yksi merkittävä ja Turkansaaren monista muista museoista erottava seikka on elävän kulttuuriperinnön vuorovaikutteisuus. Turkansaaressa kävijät ovat itse aktiivisessa kokijan ja osallistujan roolissa. Täällä voi itse astua sisään 300 vuotta vanhaan rakennukseen ja kokea millaisessa ympäristössä ennen elettiin, miten töitä tehtiin, miten vietettiin vapaa aikaa, jos sellaista sattui olemaan.
Mutta ehkä vielä merkityksellisempää on se, miten täällä tehdään entisajan kulttuuriperintöä eläväksi. erityisesti kuinka käsityöperinne ja käsillä tekeminen on aktiivinen osa Turkansaaren arkipäivää. Käsityöperinne herää täällä eloon niin talon omien asiantuntijoiden kuin perinteisiin työskentelytapoihin erikoistuneiden käsityöläisten esittelemien töiden myötä.
Täällä voi seurata läheltä, kuinka puuta työstetään käyttäen vain käsityökaluja, ihan käytännössä. Eivätkä täällä tehtävät käsityöt, erityisesti puun työstämiseen liittyvät työt, ole vain esityksiä vanhoista tekniikoista, vaan ne ovat aktiivisesti näitä perinteitä säilyttäviä, joilla on selkeä tarkoitus. Perinteisiä rakennuksia kunnostetaan ja ylläpidetään perinteisin keinoin, vanhaa säilyttäen ja vanhoja metodeja arvostaen.
Elävä kulttuuriperintö ei ole toki ainut Turkansaaren ainutlaatuosuutta korostava seikka. Kulttuuri ei koskaan synny tyhjiöön eikä tyhjiössä. Se vaatii syntyäkseen ja elääkseen ympäristön. Turkansaaren tapauksessa tuon ympäristön muodostavat näiden saarien upea luonto, metsät, niityt, ruohikot ja kaislikot ja tietenkin mahtava ympärillä virtaava Oulujoki. Turkansaari ei ole siis pelkkä rakennetun ja eletyn kulttuurin kokemus vaan kokonainen kulttuuriympäristö, jossa voi kokea tuoksuineen ja äänineen sen, miltä tuntuu elää kuin ennen.
Mikään kulttuuriympäristö ei säily ilman ylläpitoa. Hienoimmatkin rakennukset sortuvat ja luonto valtaa voimillaan kaiken. Turkansaaren ulkomuseo on säilynyt ja voinut hyvin 100 vuotta. Mutta se ei olisi säilynyt ilman jatkuvaa hellää huolenpitoa ja perinteitä arvostavaa kunnostamista. Haluan kiittää kaikkia menneiden aikojen Turkansaaren työntekijöitä ja erityisesti nyt Oulun museo- ja tiedekeskuksen asiantuntijoita, joiden päivittäisenä työkenttänä tämä Turkansaaren kokonaisuus on. Periksiantamattomalla sisulla ja tarmolla ja asiantuntevalla osaamisella, taitavin käsin te jatkatte Turkansaaren kunniakasta perinnettä. Eletään siis kuin ennen vielä seuraavatkin 100 vuotta! Onnea Turkansaari!
Puheen piti Oulun museo- ja tiedekeskuksen johtaja Pekka Olsbo Turkansaaren 100-vuotisjuhlassa 9.8.2025.
