Kesällä 2025 työskentelin Turkansaaren ulkomuseon museoharjoittelijana. Opiskelen Oulun yliopistossa tieteiden ja aatteiden historiaa, ja harjoittelu kuului valinnaisiin opintoihini. Olin jo viime kesänä ollut Turkansaaressa kesätöissä, joten oli mukava palata tuttuun paikkaan töihin. Vaikka kesä oli erittäin lämmin, niin oli silti mukava viettää se Turkansaaressa.
Työtehtäväni olivat monipuoliset, eikä kahta täysin samanlaista päivää ollut työjaksoni aikana. Ainoat toistuvat jokapäiväiset rutiinit muodostuivat museon sulkemisesta ja eläinten ruokkimisesta sekä rapsutuksista. Erityisesti jälkimmäiset näistä olivat itselle mieluisia. Toinen mukava mieleen painunut työtehtävä oli Yli-Juuruksen uunin lämmitys, jota sain tehdä useamman päivän. Uunin lämmityksen lomassa sain lukea kummitustarinoita, joista etsin sopivia Syyspäivät-tapahtumaan kerrottaviksi yleisölle. Yli-Juuruksen vanhassa talossa oli tähän hommaan loistava tunnelma tulen räiskyessä uunissa.
Yli-Juuruksen talo sijaitsee Turkansaaren Siikasaari-osiossa, joka on oma suosikkini sen metsäteeman vuoksi. Oli suuri ilo palata töihin ja huomata, että uusi näyttely oli auennut metsätyöhevosista Parttuaisen metsämuseoalueelle. Itseäni kiinnostaa metsä- ja ympäristöhistorialliset teemat, joten oli mieluisaa päästä työskentelemään Parttuaisen metsäteeman parissa. Sain muun muassa kirjoittaa uusia näyttelytekstejä ja toimia kohdeoppaana Parttuaisen alueella. Oppaana ollessa oli erityisen antoisaa keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Opin tässä itsekin paljon uutta ja sain kuulla kiinnostavia tarinoita.
Tämä vuosi oli Turkansaarelle erityinen ja merkittävä, koska museo täytti 100 vuotta. Oli merkityksellistä myös itselleni olla mukana juhlavuoden tapahtumissa ja osallistua osana henkilökuntaa useamman tapahtuman järjestelyyn. Nautin siitä, miten usealle kävijälle museossa käynti tuotti iloa, ja oli jopa kesän kohokohtia. Tuntui siltä, että sai tehdä kävijän museokäynnistä erityisen omalla panoksellaan. Harjoittelu Turkansaaressa meni nopeasti ohi kuten kesäkin yleensä. Kivaa silti oli, ja näillä eväin on hyvä valmistua filosofian maisteriksi.
Sampo kiittää ja kuittaa.
Kirjoittaja: Sampo Taipale, museoharjoittelija
